Tutkimuksen kulku ja yleisimmin käytetty laitteisto
Tutkimuksen valmistelu alkaa joko ryhmämme omasta kiinnostuksesta jotakin paikkaa kohtaan, tai selittämättömien ilmiöiden keskelle joutuneen ihmisen avun pyynnöstä.
Tutkimme sekä historiallisesti merkittäviä kohteita, että myös yksityiskoteja.
Yliluonnollisiin ilmiöihin törmänneet ihmiset ovat usein hämmentyneitä ja peloissaan, eikä kokemuksista uskalleta puhua välttämättä lähiomaisillekaan, ettei tulisi hullun leimaa. Selittämättömien ilmiöiden tutkijoilla ei yleensä ole tarjolla valmiita vastauksia (miksi meillä kummittelee? Kuka se voisi olla?), mutta meillä on teoreettista tietoa ja käytännön osaamista, joilla pyritään selvittämään (yhdessä asiakkaan/kohteen omistajan kanssa) askarruttavien tapahtumien syyt ja alkuperä.
Aina kyseessä ei ole mellastava henki. Ensisijaisesti teknisillä laitteilla pyritäänkin etsimään luonnollista syytä kokemuksille. Esimerkiksi, henkilö voi väittää kokevansa tietyssä paikassa erikoisia tuntemuksia, esim. ahdistusta, huimausta tai päänsärkyä. Silloin kyseessä voi olla viime aikoina paljon keskusteltu sähköyliherkkyys (ilmiöhän on ollut olemassa jo kauan, mutta lääketiede on kieltänyt sen olemassaoloa pitkään. Sähköyliherkkyyttä ei luokitella sairaudeksi, mutta sillä on oirekoodi potilaiden hoitoonohjaamisen, tutkimuksen ja tilastoinnin edistämiseksi). Yleensä tutkimus alkaakin sähkömagneettisen kentän (ja säteilylähteiden) tarkistamisella. Sähkömagneettisen kentän ilmaisinta käyttäen, tutkija käytännössä käy koko paikan läpi hakien poikkeuksellisen korkeita arvoja, jotka kirjataan ylös. Samalla yleensä otetaan ylös myös kohteen keskiarvolämpötila.
Suunnittelu ja valmistelu on tärkeää. Ennen varinaista kenttätutkintaa yleensä tehdään henkilöhaastattelut, käydään mahdollisuuksien mukaan paikan päällä jo etukäteen tutustumassa miljööseen ja merkitsemässä muistiin hotspotit eli selittämättömien tapahtumien kannalta aktiivisimmat paikat. Ryhmämme laatii aina tarkan tutkimussuunnitelman etukäteen, joka tuodaan myös asukkaan tietoon ajoissa. Jotkut ihmiset haluavat osallistua itsekin tutkimukseen, toiset eivät.
Ennen tutkimuksen aloittamista asetetaan kiinteät valvontakamerat (ja mahdolliset muut paikalleen jätettävät laitteet, esim. liiketunnistimet), tehdään ryhmäjako (jos kyseessä useamman henkilön tiimi), otetaan huomioon aikataulutus, työjako yms.
Yleensä tutkimuksemme keskittyy EVP-istuntojen ympärille. Vaikka käytössä on videokameratkin, jotka pystyvät kuvaamaan ihmissilmälle näkymättömiä värispektrejä, leijonaosa tutkimustuloksista tulee edelleen äänen muodossa. Toki nämä vastaukset tallentuvat myös videokameroihin, mutta vain äänenä. Yleisen teorian mukaan näyttäytyminen (ihmiselle) vaatii ei-fyysiseltä olennolta paljon enegiaa. Selkeitä hahmoja saadaan harvoin tallennettua kameroihin. Kameroiden (ja muiden laitteiden) akut kyllä tyhjenevät tutkimuksissa usein mystisesti, – vaikka laitetta ei olisi edes ehditty käyttää lataamisen jälkeen. Tämä on yleinen havainto kaikilla ryhmillä ja tukee teoriaa siitä, että vuorovaikutus fyysisen ja ei-fyysisen tasojen välillä vaatii energiaa.
EVP-istunnot pidetään aktiivisissa paikoissa siten, että sanelin on keskeisellä paikalla, tutkijat sen ympärillä. Tutkijat esittävät vuorotellen kysymyksiä ja kysymysten jälkeen nauhoitetaan hiljaisuutta, johon mahdollinen vastaus sitten tulee. EVP-vastauksia ei yleensä kuulla siis tutkimustilanteessa, vaan vasta analysointivaiheessa. On olemassa myös sanelimia, joissa tallennetta voi kuunnella reaaliaikaisesti istunnon aikana korvakuulokkeilla.
Tutkimukset suoritetaan pääsääntöisesti yöaikaan, kaikki sähköt ja valot katkaistuna. Näin saadaan inhimilliset häiriötekijät minimiin. Yöaika on otollinen myös sen takia, että päivisin kohteessa saattaa olla esimerkiksi asiakastoimintaa, ja koko paikkaa ei aina ole mahdollista saada varattua. Yhden teorian mukaan yöllä klo 00-03 välillä myös tapahtuu enemmän yliluonnollista, mutta väite voi johtua yksikertaisesti siitä, että silloin ihmiset havaitsevat poikkeukselliset tilanteet herkemmin.
Tutkijat liikkuvat kohteessa pimeänäkö- (infrapuna) videokameroiden varassa. Paikan energioita yritetään “herätellä”, joskus käytetään houkuttimina kummitteluilmiöiden keskeisiksi osoittautuneita esineitä, tai tavaroita jotka ovat olleet tärkeitä edesmenneelle (jonka epäillään jääneen taloon kummittelemaan). Huonekohtaista lämpötilaa seurataan äkillisten muutosten (useammin pudotus, kuin nousu) varalta. Istunnoissa käytetään usein myös erityisesti reaaliaikaiseen kommunikointiin kehitettyä Ghost Box-radiota (vaihtaa kanavia taukoamatta), jonka avulla jotkut ryhmät ovat saaneet hyviä tuloksia. Radion kanssa tulee käyttää erityistä skeptismiä, koska lyhyitä äänenpätkiä saattaa tulla radiokanavilta. Henkiolentojen vastaukset yleensä muodostuvat useamman kanavan vaihdon yli.
Tutkimus ei suinkaan jää paikan päällä kertyneisiin kokemuksiin, vaan käymme tarkkaan läpi yön aikana taltioitua materiaalia: video- ja audiomateriaalia voi kertyä yhden tutkimuksen aikana yhteensä kymmeniäkin tunteja. Analysointivaihe vie yleensä viikkoja. Yleisesti voisi sanoa, että n. 90% tutkimuksista ei tuota tuloksia, tai tapahtumille löytyy luontaislähdeselitys. Temme analysoinnin pohjalta aina kirjallisen yhteenvedon (Katso tästä esimerkki) joka toimitetaan asiakkaalle tuloksineen yleensä sähköpostilla. Pyrimme myös tekemään tutkimustuloksistamme julkisen raportin video- ja audiomateriaalia käyttäen, niissä rajoissa kuin sen voimme tehdä asiakkaamme anonymiteettiä kunnioittaen.
Yleensä asiakkaamme ovat kokeneet tutkimuksemme ja lähestymistapaamme rauhalliseksi ja maaläheiseksi. Tuemme mielellämme mahdollisuuksiemme mukaan asiakkaitamme myös tutkimuksen jälkeen, ja pyrimme löytämään heille laajan verkostomme kautta apua esim. kodin puhdistukseen.
Tutkimusryhmämme toiminta perustuu tieteelliseen realismiin. Emme lähesty ilmiöitä uskonnolliselta tai muulta tietyltä näkökannalta, vaan tarkastelemme tapahtumia ilmiöinä.
Lue myös
© Ghost Investigations Finland